Kun vein viimeksi pahvit ja muovit Kurkelan kierrätyspisteelle, edessäni oli tuttu näky: rikkoutuneita huonekaluja, myymättä jääneitä kirpputoritavaroita ja metallisia altaita, jotka eivät kuulu pakkausjätteisiin. Tämä ei ole poikkeus vaan sääntö – aivan kuin keräyspiste olisi muuttunut kaatopaikaksi.

Valvonta ei saa olla pelkkä lupaus. Kameravalvonnasta kertovat kyltit ovat paikoillaan, mutta herää kysymys, miten moni väärinkäytös on ratkaistu niiden avulla? Valvonnasta on hyötyä vain, jos siihen liittyy konkreettisia toimenpiteitä. Kaupunkilaisten on voitava luottaa siihen, että väärinkäytöksiin puututaan.

Kiharaiseksi asian tekee, että jätehuollossa operoi useita rinnakkaisia toimijoita ja esimerkiksi Kurkelan pistettä operoi Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy. Kaupunkien onkin tehtävä tiivistä yhteistyötä jätehuollon yritysten kanssa.

Tarvitaan selkeämpiä ohjeita ja uusia ratkaisuja. Infotaulut kierrätyspisteillä kaipaavat selkeyttä. Yksinkertaiset ohjeet, jotka kertovat tarkasti, mitä saa tuoda ja mitä ei, voisivat ehkäistä väärinkäsityksiä.

Osaltaan haaste on mielestäni logistinen. Kaikilla ei ole autoa, jolla kuljettaa romua kaukana sijaitseville jäteasemille. Vaihtoehtoina lienee väliaikaisten pisteiden perustaminen lähemmäs ihmisiä tai edullisen noutopalvelun tarjoaminen.

Yhteisen ympäristön siisteys on meidän kaikkien vastuulla. Kaupunki voi tehdä oman osansa varmistamalla, että asukkaille tarjotaan riittävät mahdollisuudet toimia oikein – ja että väärinkäytökset huomataan ja korjataan.

Antti Kettunen

Kuntavaaliehdokas (vas.)

Kerava

Julkaistu Keski-Uusimaassa 6.12.2024.